Osaamisen tuottamista avoimissa oppimisen verkostoissa ja tiloissa

Johdantoa Orenia-projektiin

Avoimet ja verkostomaiset oppimisen ympäristöt ja tilat ovat yhä keskeisemmällä sijalla nykyisessä koulutuskeskustelussa. Tämä vaatimus on esitetty erityisesti ammatilliselle koulutukselle kehitettäessä elävää yhteyttä muodollisesta koulutuksesta työelämään ja työn paikoille. Ammatillisen koulutuksen avoimien oppimisen tilojen ja verkostojen rakentelua haluamme kehitellä ja testata myös HAAGA-HELIAN ammatillisen opettajankoulutuksen Orenia-projektissa. Haluatko lähteä mukaan tälle retkellemme? 

Osaamisen tuottaminen (oppiminen) avoimissa ja verkostomaisissa oppimisen ympäristöissä yhdistää formaalin oppilaitoslähtöisen koulutuksen työssä tapahtuvaan ei-muodolliseen oppimiseen (esim. työpaikan järjestämä henkilöstökoulutus, työhön perehdytys ja valmennus) ja työssä tapahtuvaan enemmänkin sattumanvaraiseen kuin tavoitteelliseen arkioppimiseen (informaali oppiminen). Tällöin tarvitaan muutosta ja liikettä kahteen suuntaan: yhtäältä oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen siirtämistä työhön ja muuntamista ei-virallisen ja arkioppimisen kaltaiseksi, ja toisaalta ei-virallisen ja arkioppimisen tunnistamista ja tunnustamista osaksi muodollista koulutusta. Vaikka osaamista hankitaan erilaisissa tiloissa, prosesseissa ja toimintamalleissa, kaikki hankittu osaaminen on lähtökohtaisesti yhtä arvokasta.

Oppimisympäristöjä, oppimisen tiloja ja verkostoja

Puhumme oppimisympäristöistä ja oppimisen tiloista ja verkostoista. Miten oppimisympäristöajattelusta päästään oppimisen tiloihin ja verkostoihin? Mikä muuttuu? Oppimisympäristö käsite on perinteisesti liitetty fyysiseen tilaan kuten luokkahuoneeseen, harjoittelusaliin, laboratorioon tai työpaikkaan vaikkakin siitä on löydettävissä myös muut ulottuvuudet kuten oppimisympäristön sosiaalinen, psyykkinen ja kognitiivinen puoli. Oppimisen tila käsite laajentaa oppimisen paikkoja virtuaalisiin ympäristöihin, joissa ideat, asiat ja ihmiset ovat yhä enemmän läsnä mobiilisti ilman aika- ja paikkarajoituksia. Mitä enemmän on opiskelijoiden huomiosta kilpailevia toimintoja, sitä enemmän formaaleissa koulutusprosesseissa on osattava integroida sosiaalisia, kulttuurisia, pelillisiä, paikallisia ja mobiileja oppimisen tiloja.

Oppimisen verkostojen taustalla on näkemys sosiaalisesta ja yhteisöllisestä oppimisesta – ajatus osaamisen tuottamisesta yhteisössä ja yhteisönä, jossa on mahdollistettu oppijoiden vuorovaikutus, vertaisoppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen. Oppimisen prosessit tällaisissa yhteisöllisissä tiloissa ovat yhteyksien ja linkkien rakentamista ihmisten, paikkojen, ideoiden, kokeilujen ja tiedon välille, yhdessä tekemistä ja tuottamista, yhteisen ymmärryksen rakentelua ja jakamista ja erilaisten oppimisen resurssien avaamista. Oppiminen tapahtuu kertomalla tarinoita, esittämällä esimerkkejä, kyselemällä, kyseenalaistamalla, kommentoimalla, esittämällä ja perustelemalla erilaisia näkökulmia, kokeilemalla ja testaamalla, osoittamalla empatiaa ja lukemalla.

Vermeillen osaamista tuottamaan

Eri toimintaympäristöistä tulevat toimijat sovittavat näissä  yhteisöissä ja verkostoissa ammatillista osaamistaan yhteen tuottaakseen jotain uutta, mutta moniammatillisuus voi olla myös ongelmallista varsinkin noviisiopettajalle - toisaalta pitäisi selvittää ja kirkastaa omaa erityisosaamista ja asiantuntijuutta,  ja toisaalta pitäisi jo kyetä rakentamaan yhteisön yhteistä osaamista.

Ammatillisen opettajan osaamisen nähdään kehittyvän juuri niissä prosesseissa, joissa hän tulee entistä vahvemmin osalliseksi oman oppilaitoksensa tai korkeakoulunsa  yhteisöjen tai verkostojen käytänteisiin ja pääsee kehittämään niitä yhdessä entistä toimivimmiksi.   Näitä prosesseja tukemaan on kehitetty mm. vertaisryhmämentorointi (verme), joka tarjoaa tilan, paikan ja ajan työhön, työssä ja työstä oppimiseen ammatillisille opettajille. (Ks. lisää Osaava verme -hanke)

Vermemäisen toiminnan tavoitteena on kaapata ammatillisten opettajien työssä tapahtuvia ilmiöitä ja toimintaprosesseja yhteisen pohdinnan, arvioinnin ja kehittämisen kohteiksi.  Tällaisia voivat olla  vaikkapa ammattiosaamisen näytöt, työssäoppiminen, opinnäytetyöt tai AHOTointi (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen).

Orenia-projektissa vermeily nähdään yhtenä ohjauksellisena toimintatapana niin opetus- ja ohjausosaamisen kuin yhteisö- ja verkosto-osaamisen  kehittämisessä kuin  kehittymisessä. Tunnistettuaan ja määriteltyään ensin omat osaamistavoitteensa ja organisaationsa kehittämisvaateet työkollegoidensa kanssa opettajaopiskelija  hahmottelee mahdollisen verme-ryhmänsä teeman ja kokoonpanon. Opettajaopiskelija toimii siten verme-ryhmänsä koollekutsujana. Ryhmä yhdessä sopii sääntönsä, kehittämisen kohteensa ja toimintatapansa. Vermemäisen työskentelyn aloittamisesta keskustellaan lähijaksolla syyskuussa ja HEKS-sessioissa (HEKS: henkilökohtainen kehittymissuunnitelma).
 
Neuvoteltava opetussuunnitelma

Ammatillisen osaamisen tuottaminen avoimissa ja verkostomaisissa oppimisympäristöissä edellyttää meiltä opettajilta luopumista ennalta määritetyistä ja vain tiettyyn kontekstiin sidotuista oppimisprosesseista ja opetussuunnitelmasta annettuna ja tiukan normatiivisena asiakirjana. Avoimissa oppimisympäristöissä toiminta on opiskelijalähtöistä ja puhe oppimis- ja osaamislähtöistä. Silloin opiskelijat voivat tunnistaa ja arvioida omaa osaamistaan, asettaa henkilökohtaistettuja tavoitteita ja rakentaa osaamista yhteisöllisesti. Opetussuunnitelma nähdään jatkuvasti rakentuvana aihiona, jonka pohjalta suunnitellaan yhteisöllisiä ja yksilöllisiä oppimisprosesseja. Jos olet kiinnostunut lukemaan näistä ajatuksista lisää, kannattaa etsiä  Harri Kukkosen (2012) ja Essi Ryyminin (2012) julkaisut.

Lue lisää

Kukkonen, H. 2012. Kohti moniulotteista opetussuunnitelmaa. Teoksessa Mäkinen, M., Annala, J., Korhonen, V., Vehviläinen, S., Noggrann, A-M., Kalli, P. & Svärd, P. (toim.) Osallistava korkeakoulukoulutus. Tampereen yliopistopaino: Juvens Print, 152-173.

Ryymin, E. 2012. Verkostojen johtaminen strategisissa yhteisöissä. Teoksessa Silander, P., Ryymin, E. & Mattila, P. (toim.) Tietoyhteiskuntakehityksen strateginen johtajuus kouluissa ja opetustoimessa. Oppimisympäristöt. OSUKE-hanke: Staroffset, 35-47.

Opettaja ammatillisen koulutuksen rakentajana ja kehittäjänä

Työelämän muutokset tapahtuvat tälle ajalle tyypillisesti nopeasti ja odottamatta, ja niitä on paljon. Ne vaikuttavat ammatilliseen koulutukseen vahvasti opiskelijoiden ammattikäytännön oppimisen paikkana, opettajien oman toimintaympäristön ja työkulttuurin muutoksena ja taloudellisena kontekstina. Välittömässä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat myllertäneet ammatillisen koulutuksen tehtäviä niin, että perustehtävätkin tuntuvat joskus jäävän sumeaksi. Meiltä opettajilta vaaditaan jatkuvaa pedagogista kehittämistä, mikä joskus voi olla haasteellista. Onneksi innokkaita pioneereja ja uusien toimintamallien etsijöitä riittää!

Suuri osa oppilaitosten pedagogisesta uudistamisesta on hankeperustaista ja yksittäisten opettajien aktiivisuuteen perustuvaa toimintaa. Silloin tavoitellaan organisaation toiminnan uudistumista yksittäisen opettajan uudistumisen ja valtautumisen kautta.  Opettajalähtöisen kehittämisen ongelmana on kuitenkin ollut uusien toimintatapojen vakiinnuttaminen ja jalkauttaminen sekä tulosten jakaminen. Uudistukset ovat usein törmänneet vanhoihin toimintarakenteisiin ja -tapoihin tai jääneet hankkeessa toimineen opettajan omaisuudeksi. Ne eivät ole levinneet koko oppilaitoksen osaamiseksi. Kehittämistoiminnan opettajalähtöisyys ei ole edistänyt koko oppilaitoksen toimintakulttuurin muutosta organisaatiotasolla.

Luotaessa tulevaisuuden oppimisympäristöjä ja -tiloja  pelkkä opetus- ja ohjausmenetelmien, tieto- ja viestintätekniikan tai oppimisympäristön näkökulmasta tapahtuva kehittäminen ei riitä vakiinnuttamaan uusia toimintamalleja osaksi oppilaitoksen ydintoimintoja. Siihen tarvitaan kokonaisvaltaista pedagogista kehittämistä ja uudenlaista pedagogista johtamista. Jos kehittämistoiminta ei muuta oppilaitoksen toimintajärjestelmiä ja toimintakulttuuria, ei uudistukselle ole tilaa oppilaitoksen vanhoissa rakenteissa ja toimintatavoissa. Pasi Silander ja Essi Ryymin (2012) ovat kirjoittaneet näistä haasteista mielenkiintoisessa julkaisussaan, jota kannattaa vilkaista paremmalla ajallakin.

Orenia-projektin piloitointi- ja tutkimusosiot

Näihin haasteisiin pyrimme vastaamaan HAAGA-HELIA ammatillisen opettajakorkeakoulun Orenia-projektissa. Projekti muodostuu kahdesta osiosta: opettajankoulutusmallin pilotoinnista ja tutkimusosuudesta.

Pilotointiosiossa lähdemme kehittelemään yhdessä opettajaopiskelijoidemme kanssa opettajankoulutusmallia, jolla tuetaan heitä uusien oppimisen ympäristöjen, verkostojen ja tilojen rakentajina ja oman oppilaitoskulttuurin muuttajina. Haluamme nähdä opettajaopiskelijan muutosagenttina, jonka kautta oppilaitoksen toiminta uudistuu. Pilotointiprojektin tavoitteena on tukea tätä muutosagenttiutta opettajaopiskelijan oppilaitokseen ja työyhteisöön jalkautuvan ohjauksen avulla. Opettajankouluttajina tulemme siis vierailemaan opettajaopiskelijan työn paikoilla ja keskustelemaan kehittämisen tarpeista ja kohteista. Tulemme myös testaamaan vertaisryhmämentorointia työyhteisön yhteisopettajuuden menetelmänä. Pyrkimyksenä on siis yhdistää HAAGA-HELIAN ammatilliset opettajaopinnot entistä enemmän tukemaan oppilaitoksissa tapahtuvaa kehittämistyötä.

Tavoitteenamme on kehittää yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa erilaisiin oppimisen verkostoihin ja tiloihin perustuvia osaamista tuottavia pedagogisia malleja. Orenia-projektin tutkimusosuudessa arvioimme niiden vaikuttavuutta ja opettajaopiskelijoiden kokemuksia oppilaitostensa muutosagentteina. Olemme kiinnostuneita tietämään, miten tällainen yhteisöllinen ponnistus vaikuttaa opettajien suhtautumiseen omaan työhönsä - millaista esimerkiksi tunnetyötä opettajat tekevät kehittäessään ja muuttaessaan pedagogisia käytänteitään yhdessä.

Jos olet kiinnostunut oppilaitosten pedagogisten uudistusten haasteista ja vertaisryhmämentoroinninsta, lue lisää:

Alanko-Turunen, M. & Pasanen, H. 2012. Verme ammatillisen opettajan tukena muutosten kentällä. Teoksessa Heikkinen, H.L.T, Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus, 173 - 187.

Ryymin, E. & Silander. P. 2012. Johtaminen liittää kehittämishankkeet organisaation perustehtävään. Teoksessa Silander, P., Ryymin, E. & Mattila, P. (toim.) Tietoyhteiskuntakehityksen strateginen johtajuus kouluissa ja opetustoimessa. Oppimisympäristöt. OSUKE-hanke: Staroffset,15-25.